Alman kanssa ollaan tälle vuodelle kilpailtu neljän startin verran, joista kolme on ollut nollaratoja. Plakkarissa on jo tuplanolla ja voittonolla, joten nyt pitäisi vain saada aikaiseksi neljä nollaa jotta päästäisiin arvokisoihin. Tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, varsinkin kun treenaaminen on jäänyt nyt vähän vähemmälle ja muutenkin oma ajanlaskuni loppuu päivämäärään 25.3, jolloin minulla on terveystiedon yo-koe. Mutta jospa sen jälkeen me alettaisiin kunnolla painamaan hiileen. Mennään OKK:n kisoihin 27.päivä ja sitä seuraavana viikonloppuna on Rauno Virran koulutus ja sitä seuraavana KAS:n kisat. Katsotaan miten hommat etenee, toivotaan että hyvin.

Thelma on kasvanut. Ei sinänsä mikään yllätys, mutta järkytyin katsoessani muutaman viikon takaisia kuvia. Thelman kuono oli lyhyt. Sillä oli iso maha. Sillä ei ollut pilkkuja jaloissa. Nyt Thelma alkaa näyttämään jo kooikkerilta. On niiiin jännää, että siitä joskus tulee aikuinen, ei kyllä millään uskoisi. Mutta tulihan Almastakin.

Keskiviikkona käytiin hallilla Alman ja Thelman kanssa. Meinasin menettää hermoni, kun ensiksi reppu ja kengät jäivät kotiin ja sitten yritettiin saada Joelin kanssa puomia kasaan parin kymmenen minuutin ajan. Tuloksetta. Lopulta luovutimme ja alettiin Alman kanssa treenaileen keppikulmia ja siivekkeiden kiertoa villasukissa. Se on niin taitava kepeillä. Yritin saada sitä tekemään virheitä, mutta aina Alma vain löysi oikean välin ja pujotteli loppuun asti vaikka itse seisoskelin keppien alkupäässä. Thelmakin pääsi agilitaamaan. Ohjelmassa oli harjoittelurengas, joka siis on maassa kehikon sisällä. Ei mitään ongelmaa, Thelma meni kuin vanha tekijä. Nyt Thelma on aikalailla kiinni makupaloissa eivätkä lelut palkitsemismielessä kiinnosta. Kotona neiti kuitenkin leikkii innokkaasti, eiköhän se saada siirrettyä esteillekin pikku hiljaa.

Alma on kyllä ihan super, noin niin kuin ensimmäiseksi koiraksi, jonka 12-vuotias murrosiän kanssa painiskellut tyttö on kasvattanut. Ensi kuussa minä olenkin jo aikuinen (lue: 18v->ei todellakaan aikuinen :)), Alma 5vuotta ja 7kuukautta, Thelma 4kuukautta. Thelmalla on paljon paremmat edellytykset kunnon koiraksi kasvamiseen, kuin Almalla oli viisi vuotta sitten. Mikäli Almasta on tullut suht salonkikelpoinen tapaus, eiköhän Thelmastakin sellainen leivota. Thelmaa kasvattaa murrosikäisen sijaan onnellinen, tasapainoinen, ehkä hieman stressialtis, mutta muuten balanssissa itsensä ja elämänsä kanssa elävä ihminen. Unohtamatta tietenkään Almaa, joka on varsin pätevä apukasvattaja. 

Me olemme kovaääninen ja eloisa tiimi, huipputiimi