Päädyin suht. vahingossa omaan blogiimme ja päätin jotain rustailla viime vuodesta ja ehkäpä vähän alkaneestakin.

Viime vuosi oli suorastaan loistava, varsinkin mitä agilityyn tulee. Tunnustuksena tästä hienosta vuodesta ovat FIN AVA-titteli, nuorten SM-kulta sekä Vuoden Agilitycavalier 2009-arvo. Mini 3-luokassa nollavoittoja tuli kaikkiaan viisi kappaletta ja palkinnoille nollatuloksilla ylsimme 13 kertaa. SM-kisoissa sijoituimme 17/129 ja MM-karsinnoissa jaetulle 11.sijalle. Omasta mielestäni tällainen pärjääminen cavalierin kanssa on kiitettävää, sillä meidän täytyy taistella niitä "oikeita" agilitykoiria vastaan, joiden rakenne yms. soveltuvat lajiin paremmin. Joten olemme selviytyneet hienosti, ja ennen kaikkea ylittäneet itsemme !

Neiti-Alma, 4,5v. alkaa saavuttamaan parhaan kisaikänsä. Agilityä meillä on takana noin neljä vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut hurjasti virheitä, joita olen kokemattomuuttani tehnyt. Mutta ei Alma siitä pilalle ole mennyt, se on antanut paljon anteeksi :). Vuosiin on mahtunut myös (varsinkin viimeisten kahden vuoden aikana) hurjasti kilometrejä, rahaa, itkua, epätoivoa, sekä paljon iloa ja onnistumisia !

Tämän vuoden kilpailukalenterikin alkaa pikku hiljaa hahmottua; toukokuusta elokuuhun näyttää jo aika täydeltä. Tuleva reissaaminen ja järjesteleminen stressaa tällä hetkellä, mutta kun kisat ovat käsillä, en vaihtaisi sitä kaikkea mihinkään. Se on niin mukavaa, varsinkin arvokisoissa. Tunnelma on niin omaa luokkaansa, hurjasti kylmiä väreitä pitkin kroppaa, jännitystä ja iloa. Agilityä parhaimmillaan.

Olemme toki aloittaneet jo kisavuoden. Startteja on kertynyt 10, joista nollatuloksia 5. Hyvä nollaprosentti alkaneelle vuodelle ;) Viime viikonloppuna starttasimme Oulussa, hyisessä maneesissa. Ajatus lähtemisestä ärsytti, ärsytti kovasti. Hiihtoloma oli alkanut ja teki mieli vain levätä laakereilla. Mutta onneksi sain otettua itseäni niskasta kiinni, sillä saimme leivottua oikein hyviä tuloksia.

Kummatkin radat olivat agilityratoja jotka Jari Tienhaara tuomaroi. Radat olivat oikein mukavia, en nyt niistä ala laajaa analyysiä tekemään. Kauhistuin huomatessani kummallakin radalla puomin olevan radalla kaksi kertaa. Apua, mitä nyt?! Alma hyppäisi varmasti viimeistään toisen alastulokontaktin keveästi yli. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäisellä radalla puomi oli sekä alussa, että lopussa. Viimeistä kertaa puomille tullessa olin ihan poikki. Tuntui, että en jaksa ottaa enään askeltakaan. En kerennyt puomin päähän ohjaamaan, joten täytyi vain käskyttää. Alma ei pysähtynyt, mutta otti kuitenkin kontaktin, joka ei ollut edes tipalla. Olin niiiin onnellinen. Toisella radalla meno jatkui mallikkaasti, muutama ohjausvirhe pääsi tapahtumaan, mutta onneksi takaleikkauksia on treenattu paljon, ne pelastivat. Sijoituimme kummallakin radalla ensimmäisiksi 24/23 koirasta. Hyvä me !

Nollat SM-kisoihin ja MM-karsintoihin on nyt kerätty. Olen helpottunut. Olin jo ehtinyt alkaa valmistelemaan itseäni ajatukseen, että ei se ole niin vakavaa jos emme karsintoihin pääse. Ensi vuonna sitten. No eihän me kuitenkaan joukkueeseen päästä. Kiva olla kotona. Pyh ja pah, kiva päästä kunnon kisoihin :)

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, palaan asiaan taas seitsemän kuukauden päästä. Sitten onkin kerrottavana tulokset SM-kisoista, MM-karsinnoista ja nuorten SM-kisoista. Ehkä meistä kuuluu jo vähän aiemmin ;)