Thelma on asustanut meillä nyt neljä viikkoa. Se on niin huippu tyyppi ! Ensimmäisen kerran kun näin Thelman, ajattelin, että voiko tuo oikeasti olla niin villi ja niin mahtava pentu kun Esa- ja Sanna-kummit antoivat ymmärtää. Minusta se ei varsinkaan ensi tapaamisella erottunut muista kovinkaan paljon, mutta kahdella seuraavalla kerralla aloin jo ymmärtämään mitä nämä Thelmaa syntymästä asti seuranneet tarkoittivat. Ja nyt ymmärrän sen vielä enemmän.

Vaikka Thelma on ihan reikäpää, oppii se nopeasti asioita.Thelma osaa istua, ihan joka ikisessä tilanteessa se istuu. Istumalla saa namin. Tai kehuja. Tai sitten leikitään. Thelma osaa myös päästää irti, pienellä viiveellä, ja mennä maahan. Lisäksi se osaa myös pienellä avustuksella kiertää keinutuolin siipi-käskyllä, selvä agilitykoira ;) Thelma osaa myös huutaa. Sen se osaa parhaiten. Onneksi huutaminen on hieman vähentynyt näiden viikkojen aikana, mutta tilanteen vaatiessa T päästää kooikerhondjen äänirepertuaarinsa valloilleen ja pitää monimuotoisen konserttinsa.

Thelma on aloittanut myös agilityuransa ollessaan 7viikkoa ja 3päivää. Ohjelmassa oli siivekkeiden välistä juoksemista lelun perässä. Seuraavalla viikolla juostiin jo putkea ees taas. Kun olimme hallilla keskenään Alman ja Thelman kanssa, T oli oikein reipas. Mutta muiden koirien tullessa paikalle, pakeni pikku-koikkeri penkin alle, vinkui ja ärisi. Ilahduin kuitenkin keskiviikkona ollessamme hallilla epiksissä: Thelma pysytteli jalkojeni läheisyydessä, mutta se oli selvästi kiinnostunut muista koirista. Se ei enään ollut näykkäämässä jokaista vastaantulijaa vaan se nuuski ja heilutti häntäänsä. Kaikkein parasta oli, kun se uskalsi alkaa leikkimään lelulla kanssani kaiken haukunnan ja melun keskellä. Tämä ei ole aiemmin onnistunut. 

Olen yrittänyt kitkeä pelkäämisestä johtuvaa "agressiivista" käytöstä pois, ja Thelma onkin tajunnut, ettei sen tarvitse olla koko ajan hampaat irvessä ja etteivät muut koirat ole vihulaisia vaan ystäviä. Eilen T rohkeni leikkimään ystäväni Havannankoiran kanssa, kun vielä pari viikkoa sitten se vain luikki karkuun. Samoin siskoni miehen vanhempien Lapinkoira oli paljon siedettävämpi toisella tapaamisella. Kyllä tämä sosiaalistaminen tästä etenee hyvää vauhtia.

Thelma on ihana. Se on kaunis. Se on räväkkä, Se on hauska ja aktiivinen. Se on juuri sellainen, jollaisen minä halusin. Kiitos Esa, Sanna ja Ritva, jotka osasitte valita juuri tämän pennun koirakseni.