Helsingissä asuva mummoni ihmetteli kun puhuin kesällä kissailemisesta, mietiskeli että koirahommiahan noiden pitäis olla kunnes sitten ymmärsi että on kyse kisaamisesta :) Viime viikonloppuna käytiin Oulussa Mikan ja koirien kanssa. Tuloksina hyl ja 5sij4. Hylkyradalta tuli neljä kieltoa, ei oikein ollu kaikki kohillaan. Kepeille kaks kieltoa, yksi putkelle ja yksi keinulle (Alma hyppäsi kesken keinun pois..?) Mutta plussana mahtavat kontaktit alas asti, jopa puomilla! Seuraava rata näytti kauhealta, mietin että selvitäänköhän tuosta. Rataantutustumisessa kuitenkin kaikki selkiintyi (ylläriylläri) ja meno olikin ihan sujuvaa, mitä nyt Alma roikaisi A:n kontaktin. MUR! Olisi pitänyt ottaa vähän tarkemmin, muttamutta.. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli kisoista, seuraavana viikonloppuna sitten kotikisoissa viisi starttia. SM-kisa haaveet on jo oikeastaan unohdettu, niin no onhan tässä vielä tosiaan nuo viis starttia ja olikohan oulussa vielä ennen viimeistä ilmoittautumis päivää kaksi starttia..No joka tapauksessa meidän SM-kisoihin lähtemisestä puhutaan sitten seuraavana vuonna ;)

Olen päättänyt(?) että me ei mennä nuorten sm-kisoihin. Oon tätä pähkäilly ja pähkäilly ja mietin että pitää sitä tehdä muutakin, joten lähden sitten Marian luo Helsinkiin. Kisoja tulee ja menee, ei sitä saa kuitenkaan jumittaa vain tähän agilityyn vaikka se niiin mukavaa onkin.

Perjantaina olin seuran epiksissä tuomarina ja luulempa ettei musta sellasta tule isompana :D En ymmärrä miten nuo tuomarit jaksaa koko päivän seistä siellä kentällä ja katsoa radan toisensa jälkeen. Siitä hommasta pitää todellakin tykätä. Kontaktien katsominen oli kauheaa, en yhtään ollut varma, että osuiko tassu kontaktille, tai edes puolikas. No ei se niin vakavaa ole, mutta kiitos niille joiden koirat menivät ihan alas asti hienosti ;) Alman luulisi "vähänsinnepäin" kontakteillaan tuottavan eipäsjuupas tilanteita tuomareille :>

Iloisena asiana mainittakoon se, että seuramme monet kilpailijat starttaavat ensimmäisen kerran tänä viikonloppuna. Innolla odotan miten jännittämisen kanssa pärjäävät, oma veikkaukseni on että hienosti! Kuuluttajana saan katsella jokaisen ryhmäläiseni ensimmäisen startin aitiopaikalta. Näin omissa kisoissa se onkin helpointa (ainakin mun mielestä) aloittaa kisaaminen, tutuilla esteillä ja tuttujen ja auttavaisten ihmisten lähellä. Toivotaan että ensimmäinen kisakokemus on parempi kuin mulla ja Almalla, jolloin Almalla oli maha sekaisin ja.. No niin, positiivista oli se, ettei sieltä päästy kuin ylös päin :)