Päädyin suht. vahingossa omaan blogiimme ja päätin jotain rustailla viime vuodesta ja ehkäpä vähän alkaneestakin.

Viime vuosi oli suorastaan loistava, varsinkin mitä agilityyn tulee. Tunnustuksena tästä hienosta vuodesta ovat FIN AVA-titteli, nuorten SM-kulta sekä Vuoden Agilitycavalier 2009-arvo. Mini 3-luokassa nollavoittoja tuli kaikkiaan viisi kappaletta ja palkinnoille nollatuloksilla ylsimme 13 kertaa. SM-kisoissa sijoituimme 17/129 ja MM-karsinnoissa jaetulle 11.sijalle. Omasta mielestäni tällainen pärjääminen cavalierin kanssa on kiitettävää, sillä meidän täytyy taistella niitä "oikeita" agilitykoiria vastaan, joiden rakenne yms. soveltuvat lajiin paremmin. Joten olemme selviytyneet hienosti, ja ennen kaikkea ylittäneet itsemme !

Neiti-Alma, 4,5v. alkaa saavuttamaan parhaan kisaikänsä. Agilityä meillä on takana noin neljä vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut hurjasti virheitä, joita olen kokemattomuuttani tehnyt. Mutta ei Alma siitä pilalle ole mennyt, se on antanut paljon anteeksi :). Vuosiin on mahtunut myös (varsinkin viimeisten kahden vuoden aikana) hurjasti kilometrejä, rahaa, itkua, epätoivoa, sekä paljon iloa ja onnistumisia !

Tämän vuoden kilpailukalenterikin alkaa pikku hiljaa hahmottua; toukokuusta elokuuhun näyttää jo aika täydeltä. Tuleva reissaaminen ja järjesteleminen stressaa tällä hetkellä, mutta kun kisat ovat käsillä, en vaihtaisi sitä kaikkea mihinkään. Se on niin mukavaa, varsinkin arvokisoissa. Tunnelma on niin omaa luokkaansa, hurjasti kylmiä väreitä pitkin kroppaa, jännitystä ja iloa. Agilityä parhaimmillaan.

Olemme toki aloittaneet jo kisavuoden. Startteja on kertynyt 10, joista nollatuloksia 5. Hyvä nollaprosentti alkaneelle vuodelle ;) Viime viikonloppuna starttasimme Oulussa, hyisessä maneesissa. Ajatus lähtemisestä ärsytti, ärsytti kovasti. Hiihtoloma oli alkanut ja teki mieli vain levätä laakereilla. Mutta onneksi sain otettua itseäni niskasta kiinni, sillä saimme leivottua oikein hyviä tuloksia.

Kummatkin radat olivat agilityratoja jotka Jari Tienhaara tuomaroi. Radat olivat oikein mukavia, en nyt niistä ala laajaa analyysiä tekemään. Kauhistuin huomatessani kummallakin radalla puomin olevan radalla kaksi kertaa. Apua, mitä nyt?! Alma hyppäisi varmasti viimeistään toisen alastulokontaktin keveästi yli. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäisellä radalla puomi oli sekä alussa, että lopussa. Viimeistä kertaa puomille tullessa olin ihan poikki. Tuntui, että en jaksa ottaa enään askeltakaan. En kerennyt puomin päähän ohjaamaan, joten täytyi vain käskyttää. Alma ei pysähtynyt, mutta otti kuitenkin kontaktin, joka ei ollut edes tipalla. Olin niiiin onnellinen. Toisella radalla meno jatkui mallikkaasti, muutama ohjausvirhe pääsi tapahtumaan, mutta onneksi takaleikkauksia on treenattu paljon, ne pelastivat. Sijoituimme kummallakin radalla ensimmäisiksi 24/23 koirasta. Hyvä me !

Nollat SM-kisoihin ja MM-karsintoihin on nyt kerätty. Olen helpottunut. Olin jo ehtinyt alkaa valmistelemaan itseäni ajatukseen, että ei se ole niin vakavaa jos emme karsintoihin pääse. Ensi vuonna sitten. No eihän me kuitenkaan joukkueeseen päästä. Kiva olla kotona. Pyh ja pah, kiva päästä kunnon kisoihin :)

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, palaan asiaan taas seitsemän kuukauden päästä. Sitten onkin kerrottavana tulokset SM-kisoista, MM-karsinnoista ja nuorten SM-kisoista. Ehkä meistä kuuluu jo vähän aiemmin ;)

Hieno Varkauden viikonloppu on takana päin ja onnellinen parivaljakko on kotiutunut kesän viimeiseltä pitkältä kisareissulta.

Lauantaina lähdimme yhdentoista aikaan ajamaan kohti Varkautta. Me menimme Annan ja Alman kanssa Annan autolla ja muut seuralaisemme tulivat asuntoautolla. Ennen Oulua luin kisakirjettä vähän tarkemmin ja hoksasin suhteellisen oleellisen asian: Junior Club-finaali 2009 järjestettäisiin illalla klo 18.00. Eikun kaasu pohjaan ja pysähtelemättä kohti Varkautta. Ehdimme ajoissa ja kisa menikin oikein hyvin lukuunottamatta muurinpalikoita, jotka Alma suoralla tiputti. Sijoituimme vitosella kolmanneksi hyvällä ajalla. Hyvä "ylimääräinen" startti ennen seuraavan päivän kisaa.

Sunnuntaina lähdettiin koko porukan voimin jo aamusta liikkeelle. Iida ja Mette kilpailivat luokassa mini1, Riikka ja leevi maxi1 ja Mira ja Tiitu mini2. Koko porukalla meni oikein hyvin ja Iida ja Mira pääsivät finaaliradalle, samoin kuin mekin hyvin vauhdikkaan radan jälkeen. Alman vauhti oli aivan toista luokkaa kun karsinnoissa ja voitimmekin pienten käännösten ja siinäjasiinäkontaktien jälkeen karsinta radan. Tuloksena 0, aika -6.66, kaulaa toiseksi tulleeseen n.kaksi sekuntia.

Finaalirata oli jälleen vauhdikas ja mukava. Oli ihana nähdä Alma taas omassa vauhdissaan ja tuntea että "voieienminäkerkee" ! Käännökset olivat hyvin pienet ja A:n kontakti oli jopa ihan hyvä. Maaliin saavuimme tuloksena 0 ja ihanneaika alitettiin -14.jotain, toiseksi tulleeseen eroa n.kuusi sekuntia.

Kotiintuomisina saimme kasan herkkuja Almalle, pari pussia karkkia mulle, leluja, ruusun ja hienoja pokaaleja. Matka Varkauteen ei siis ollut lainkaan turha :)

Palatakseni hieman taaksepäin karsinta-viikonloppuun kerrottakoon, että Almalla ei vauhtia ollut lainkaan normaaliin tapaan, mutta suoriuduimme jopa kolmesta radasta ilman ratavirheitä. Viikonloppu oli kuitenkin oikein kokemusrikas ja saavutimme tavoitteemme päästä sunnuntaipäivälle. Sijoituimme 11., niinkuin 9 muutakin kisaajaa jotka jäivät pisteittä. Näissä karsinnoissa mineissa vain 10 koirakkoa sai pisteitä. Sijoituimme kuitenkin kahdenkymmenen joukkoon joten olimme oikein tyytyväisiä tähänkin reissuun :)

Ennen karsintoja kävimme kisareissuilla Piteåssa ja Bodenissa. Reissut olivat hyvää harjoitusta karsintoihin. Bodenissa teimme ratavirheettömät suoritukset kaikilla neljällä radalla ja olimme viiden sakissa kaikilla radoilla (2.,4.,4.,5.,). Piteåssa ei mennyt aivan niin hyvin, mutta hienoja ratoja teimme myös siellä :)

Kesä on ollut oikein mukava reissatessa hyvällä porukalla ja kokien uusia asioita ja onnistuneita kisoja. Loppuvuoden kisaamme lähikisoissa, lukuunottamassa cavaliermestaruuksia jotka järjestetään Tampereella. Sinne lähtemisen suhteen en ole kyllä tehnyt vielä päätöstä, mutta katsellaan katsellaan.

Keskiviikkona suuntasimme Anssin, Emman ja koirien kanssa Oulun iltakarkeloihin. Ratoja tuomaroi Minna Jokisaari, joka oli omien sanojensakin mukaan laatinut kolmosten radan alkuun "aikamoisen killerin".

Rata alkoi kahdella hypyllä joiden jälkeen edessä oli A-este, jota ei kuitenkaan pitänyt suorittaa vaan piti kääntyä kepeille. A-este koitui muutamien koirien kohtaloksi, mutta Alma kuunteli hienosti eikä edes vilkaissut väärille vesille vaan sujahti kepeille. Rata oli muuten meidän osaltamme aikalailla tökerö verrattuna kotikisojen niiiin hienoon suoritukseen.

Puomilla en vedättänyt alastulolla niinkuin olisi pitänyt ja A otti kontaktin nipinnapin ja suuntasi sitten väärää putkea kohti. Karjaisin neidon sitten takaisin mikä pudotti vauhdin hetkeksi hyvin hitaanlaiseksi. Seuraava samankaltainen tilanne oli sitten A-esteellä. Taaskin vedätykseni oli aika heikko ja Alma pomppasi ennen aikojaan ja suuntasi tällä kertaa väärälle hypylle, josta sain sen kuitenkin pois nopeammin kun aiemmin putkelta. Ohitimme maaliviivan kuitenkin saldona nolla virhepistettä ja aikamme riitti toiselle sijalle, kärjestä jäimme n. kaksi sekuntia.

No, nolla on aina nolla, mutta rataan en ollut kovinkaan tyytyväinen. Pitänee miettiä ja analysoida videolta mitä olisi pitänyt tehdä toisin.. Ainakin yhden "virheen" olen kontaktien opetuksessa (niiden lukuisien muiden lisäksi..) tehnyt; aina kun A juoksee kontaktin ihan alasasti, sanon sille "Hyvä!" ja silloin neiti spurttaa suoraan eteenpäin. Jokisaaren radoilla sekä A-esteeltä että puomilta pitikin lähteä ns. takaisin päin. Tästä viisastuneena pitänee alkaa treenaamaan tällaisia tilanteita, MM-karsintoihinhan on aikaa huikeat kaksi viikkoa.. Ehkäpä paneudumme tähän asiaan niiden jälkeen.

Ostin eilen uudet "norminappulat" ja sitten sellaiset soralle/keinonurmelle sopivat nappulantyyppiset kengät. Kaitpa ne ovat nappulat.. Olen ERITTÄIN perillä näistä kenkäasioista, mutta sekä myyjä että jalkapalloa pelaava Pekka vakuuttivat niiden olevan hyvät tarpeisiini. Eiköhän niillä pärjätä :)

Huomenna ovat sitten meidän ensimmäiset ulkomaankilpailumme, kun suuntaamme Piteåån. Seurastamme on lähdössä mukava porukka kilpailemaan, tätä reissua odotan innolla :)

13.-14.6.2009 järjestettiin siis tämän vuoden agilityn SM-kisat naapurikaupungissamme Torniossa. Tulee kyllä reissattua taas kesällä siihen malliin että oikein mukava kun nämä kisat olivat tuossa kiven heiton päässä. 

Perjantaina saimme "normikisassa" tuntumaa alustaan, jota käytiin jo vähän raapimassa torstaina. Radalta tuli yksi ihmeellinen kielto ja puominkontaktiloikka, voinemme siis sanoa että perinteiset. Illalla sitten suunnattiin kentälle kontaktitreeneihin, en halunnut jättää sellaista loikkaa pohjaksi seuraavan päivän joukkuekisaan.

Lauantaina oli siis joukkueSM-kisa, jossa ARCTin joukkue sijoittuin 19. En nyt muista paljon oli osaanottajia, mutta ainkin viime vuodesta sijoitus parani. Joukkueeseen minun ja Alman lisäksi kuuluivat Emma Matila ja Totti ja Arttu sekä Anssi Keränen ja Sentti. Oma suorituksemme oli oikein vauhdikasta ja hyvää menoa, mitä nyt jälleen teimme perinteiset puomilla. Harmi kun Alma on nyt loppukeväästä alkanut taas loikkimaan, talvella näytti siltä että nyt alkaisi homma pelittämään. Mutta rata oli kuitenkin sen verran hyvä, että mitään paniikkia ei saatu aikaiseksi yksilöihin. Kotiin suuntasimme jälleen kentän kautta.

Sitten koitti tämä THE päivä, meidän ekat yksilöSM-kisat. Kotona aamu oli aivan kamala, koska kaikki ei sujunut läheskään suunnitelmien mukaan. Yritin sitten koota itseäni automatkalla ja onneksi kisapaikalle päästyämme mieli alkoi kummasti piristyä ja aloin olla jo fiiliksissä.

Ensimmäiseksi oli hyppyrata, josta jatkoon pääsivät 50 parasta. Juuri kun olimme pääsemässä lähtökarsinaan, alkoin tihkuttamaan vettä. Tämä ei haitannut lainkaan, mielestäni Alma on ollut kisoissa täpäkämpi kastuessaan. Pitäisikö kaataa neitokaisen päälle ämpärillinen vettä aina ennen starttia? Radalla tuli yksi sekunteja vievä kohta, kun tein valssin liian myöhään ja A meinasi karata putkeen. Kuitenkin sain sen puristettua oikeaan suuntaan ja saimme tulokseksi 1,37(? ainakin 1,3*jotain*). Olin tosi tyytyväinen Alman vauhtiin jälleen, neidin draivi oli oikein mainio. Sijoituimme sijalle 31, josta oli hyvä jatkaa finaaliradalle.

Rataantutustumisessa rata vaikutti mukavalta. Ei lainkaan niin paha mitä olisi voinut kuvitella. Juttu olikin siinä, että piti saada omat hermot pitämään. Ja ne kontaktit. Olin aika varma siitä, että tiesin mitä pitäisi tehdä edellisiin suorituksiin verrattuna toisin kontakteilla. Ajattelin vain, että joko A hyppää kontaktit, tai sitten ei, mutta parhaamme tehdään. A-este oli heti neljäntenä, ja olin todella yllättynyt; Alma otti kontaktin aivan alas asti ! Jatkoin rataa hyvällä tsempillä, A pääsi todella yllättämään. Alma teki hyvin pienet kaarrokset hypyillä lähes nuollen siivekkeitä ja sitten koitti viimeinen haaste: THE puomi. Ja kuinka ollakkaan, Alma juoksi puomin alastulokontaktin AIVAN alas asti ! Se ääni mikä yleisöstä lähti silloin (tarkemmin sanottuna sieltä, missä ARCTlaisia oli sinisenä pidätettyään hengitystään) oli aika hupaisa, en ollut siis ainoa joka hieman epäili kontaktisuoritusta. Puomin jälkeen oli vielä muutama kiemura kunnes pääsimme maaliin ilman ratavirheitä ihanneajankin alittuessa.

Näin sijoituimme sitten pienen prinsessani kanssa 17/129 ! Olin niin onnellinen, en olisi voinut kuvitella että yllämme näinkin hyvälle sijaluvulle ! Tästä lähdetään parantamaan ensi vuonna ;)

Tänään, eli oikeastaan eilen kun päivä on jo vaihtunut, olimme seuramme järjestämissä iltakisoissa. Rata oli hyvän tuntuinen ja kontaktitkin pitivät. Sijoituimme 1/19 koirakosta, hyvä me :) Huomenna, eli oikeastaan tänään, suuntaamme Oulun iltakisoihin ja viikonloppuna lähdemme Piteån kilpailuihin. Ensi viikolla suuntaamme sitten Bodenin ja sen jälkeen koittavat MM-karsinnat. Sitten yksi loma viikko ja edessä ovat nuorten SM-kisat Varkaudessa. Niiden kemujen jälkeen saamme nauttia lähikisojen meiningistä. Kauhistuttaa tämä reissaaminen jo valmiiksi, mutta mitäpä sitä ei tekisi koiran ja lajin eteen ;)

Oltiin eilen ja tänään Oulussa kisaamassa, tulossaldona yksi reilusti yliaikainen nolla, sujuva, nopea hylky, puomin alastulokontakti vitonen sekä voitto-nolla ! Almasta tuli nyt sitten Suomen agilityvalio. Nollavoittoja on kertynyt ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä (23.2.08) viisi. Rata sinänsä oli aika sujuva, mutta pari ylimääräistä kaarrosta näkyivät ajassa.

Kun rata oli minien osalta suoritettu, kävi Mika katsomassa toimistossa että miten kävi, kun nollia oli tullut sen verran vähän. Sieltä se sitten asteli vakavan näköisenä ja sano että hävittiin Hannalle ja Tinkalle kymmenyksellä. Ajattelin sitten heti niitä kaarroksia, että olis pitänyt ottaa ne vielä tiukemmin. Mika sitten oli kävelemässä pois mun luota ja käänty takasin päin ja sano että "No ei nyt sentään, te voititte, onneks olkoon!" Aika kamala tyyppi !

Ritva-kasvattajakin oli kisaamassa ja näki ratamme. Ritva mietiskeli että täytyy lähteä kultasepänliikkeeseen hakemaan pokaalia ja viinakauppaan Cavalier-pulloa. Muistutin siinä siitäkin, että hän on luvannut uuden koiran mulle sitten kun Almasta tulee valio. Siinä todistajien läsnäollessa sitten sovittiin tämä asia, auki on vielä että onko seuraava koira sitten cavalier vai koiikkeri ;) Tämä asia on kuitenkin ajankohtainen vasta parin vuoden päästä.

Almaa ei tulla sitten ihmistenilmoilla näkemään pariin kuukauteen, leikkelin sen turkin nimittäin niin lyhyeksi että parempi olisi kulkea jätesäkki yllä. Ehkäpä turvaudumme takkiin ;)