Tänään toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tein uuden blogin bloggeriin. Vuodatus on aina tökkinyt hieman niukkien ominaisuuksien vuoksi, mutta koska varsinkaan ennen en paljon kirjoitellut, annoin asian olla. Nyt kirjoittaminen on lisääntynyt ja halu saada monipuolisempi blogi kasvoi kasvamistaan.

Uuden blogin löydätte osoitteesta http://cavaiikkeri.blogspot.com . Se on hieman keskeneräinen, mutta koska koeviikko on alkamaisillaan, tulen varmasti lukemisen sijaan värkkäämään tuon uuden blogin kanssa :)

 

Tässä nyt istuskelen kerrankin "oikealla" koneella, joten ajattelin laittaa kuvamateriaalia koirista:

 

Thelman mielipide mätsäristä 16.4.2011

 

Vuoden agilitycavalier kansion uusin sivu: Vuoden agilitycavalier 2009 FI AVA Chirpy Wonderstar

Matkalla Oulusta Kemiin 10.4.2011

Alma&Kaisa

Koirat elementissään 20.4.2011

Kuvia oli todella paljon, mutta lähinnä vain ja ainoastaan Thelmasta. Tästä johtuu Alman kuvien vähyys ja, kröhöm, laatu :)

Kuvissa Thelma on pienempi kuin mitä nyt ja Alma nykyhetkeä karvaisemmassa muodossa, paitsi viimeisessä kuvassa.

Viimeinen selittely kuville on, että ne on räpsitty pokkarikameralla arkielämän tiimellyksessä. Siinä syy pieneen epätarkkuuteen ja sommittelun heikkouteen. Näitä kuvia luultavasti tulee tulevaisuudessa lisää, joten ajattelin tuoda nämä asiat nyt ilmi :)

 

Ps. Thelmalla on aivan oikeat koikkerinkorvat, siitä viimeinen kuva todisteena ;)

Tiistaina alkoi meidän alkeiskurssi ! Thelma oli sitä mieltä, että muut ovat tulleet hänen kentälleen ja osoitti mieltään häntä pystyssä komeasti haukkuen. Se on niin suloinen kun on niin tosissaan, vaikka joutuikin lopettamaan uhoamisen minun komentaessa sitä. Loppujen lopuksi toiset koirat olivat tosi jees ja Thelma keskittyi täysin minuun meidän suorittaessa hyppyä ja putkea. Hienoa nähdä, että vaikka se on sellainen kooheltaja, se jaksaa keskittyä olennaiseen. Ja se into ja draivi millä se tekee agilityä, se on jo nyt aivan mahtavaa ! Kiitän jälleen Esaa, Sannaa ja Ritvaa, Thelma on kyllä juuri se minun pentuni :)

Putken Thelma oli unohtanut, tai siis se ei juossut sinne suin päin vaan kieltäytyi, mutta kun sen sai kerran suorittamaan sen, niin taas mentiin häntä heiluen ja kovaa ! Hypyllä oli mielenkiintoista huomata, että Thelma ei hypännyt suoraan, vaan laskeutui aina hieman vinoon. Tämä johtuu meidän siivekkeiden kierto­-harjoituksista, Thelma kun on opetettu kiertämään siivekkeitä eikä hyppäämään hyppyä. Monimutkaisesti ja huonosti selitetty, mutta näin asia on :) Olen kuitenkin tyytyväinen, että Thelma niin hyvin kääntyy, mutta menee myös eteenpäin. Maanantaina kentällä käydessämme minä seisoin ensimmäisen hypyn takana, ja Thelma loikki kolme estettä  ihan itsekseen minun käskyttäessä. Niin ylpeä olen tuosta pikkuisesta.

En ole vielä aloittanut Alman "sairasvoimistelua". Jotenkin oli mielessä, ettei sitä heti voi aloittaa mutta sitten selailin vanhoja Senniltä tulleita s.postiviestejä, joista selvisi että olin väärässä. Eilen illalla aloin sitten reippaasti voimistelemaan Almaa, mutten löytänyt meidän pipityynyä ( :) ) jolla jalan saa lämpimäksi. Eli voimistelun aloitus siirtyy tälle päivälle tai sitten huomiselle kun äiti tulee kotiin reissulta, se kun löytää aina kaiken mitä muut eivät. Kerroin tämän tänne siksi että  kun Alman kuntoutuminen mahdollisesti ottaa takapakkia tulevaisuudessa, syytän itseäni luultavasti tästä kuntouttamisen myöhään aloittamisesta. Minä nyt oon tämmönen :) Myöskään lenkeillä me ei olla vielä käyty, tai pitäisikö sanoa käveleskelemässä, johtuen minun kiireistä ja Thelman agilitytreeneistä. Mutta toisaalta Alma on nyt liikkunut kotona paljon enemmän kun mitä viime kerralla, että ehkei maito ole vielä maassa.

.. on ollut tämän toisen polvileikkauksen jälkeen ! Alma leikattiin siis 3.5 tiistaina ja jo seuraavana päivänä se oli mieleltään tosi virkeä, aivan erillälailla kun viime kerralla. Totta kai se ontui jalkaansa, mutta oli muuten oma itsensä. Siinä vaiheessa ajattelin, että kyllä tästä selvitään, kun keskiviikkona kotiin tullessani neiti heilutti iloisena häntäänsä pinkissä häkissään. Se on niin reipas :)

Eläinlääkäri ei antanut turhia toiveita ennen leikkausta. Hän tunnustelemalla epäili tilanteen olevan pahempi ja nivelrikon määrän olevan sellainen, että ontuvia päiviä tulee olemaan tulevaisuudessa leikkauksen onnistuessakin. Lupaili kuitenkin, että koiran olo huomattavasti helpottuu leikkauksen ansiosta, joten annoin luvan tehdä kaiken parhaaksi näkemänsä. Tunnin ajan hän tarkasteli Alman liikkeitä ja mietti ja pohti. Kahden jälkeen me jätimme pöydälle makaamaan Alman kieli ulkona erittäin säälittävän näköisenä. Koiran nukuttamisen katseleminen on asia, mihin en varmasti totu. Tulee inhottava tunne katsellessa, kun oma koira menee aivan elottomaksi. Mutta ilmeisesti nuo eläinlääkärit osaavat asiansa.

Thelma oli mukana Rovaniemellä, sillä muuten se olisi joutunut jäämään tosi pitkäksi aikaa yksin kotiin. Kävimme iskän ja Joelin kanssa syömässä Comicossa ja sen jälkeen menimme paikalliseen koirapuistoon. Thelma+muut koirat yhtälö on edelleenkin epälooginen: toisen koiran tullessa haistelemaan, Thelma kiljuu, pakenee ja yrittää näykkäillä. Kuitenkin koiran jättäessä sen rauhaan, Thelma juoksee perään innoissaan ja häntä heiluen oikein reippaasti. Se siis periaatteessa ei pelkää mutta toisaalta pelkää ihan mahottomasti. Me emme luovuta, vaan jatkamme itsepintaisesti toisten koirien tapaamista. Thelma kiljukoon sielunsa kyllyydestä siihen asti, kun voin olla varma ettei se tunne olevansa suuressä hädässä. 

Koirapuistossa ollessamme eläinlääkäri soitti Alman heränneen. Klo 16.30 suuntasimme hakemaan pikkuista cavalieria. Siellä se makasi ensin oikein rauhallisena, mutta osoittautui loppujen lopuksi aika terhakaksi. Hampaita vilauteltiin eläinlääkärille, joka vain painoi koiran itseään vasten ja puhui mukavia. Onneksemme Alman tilanne ei ollutkaan lainkaan niin paha, vaan luuta jouduttiin vain kovertamaan leikkaamisen sijaan. Nivelrikon määräkään ei ollut lainkaan niin suuri, kun mitä ensin luultiin. Olin helpottunut leikkauksen ollessa odotettua pienempi. Hoito-ohjeet saatuamme lähdimme porhaltamaan kotia kohti.

Tässä vaiheessa täytyy kehua tätä lääkäriä. Ulla Eskelinen on paras eläinlääkäri, jonka eläessäni olen tavannut. Hän oli niin... Lempeä, ymmärtäväinen ja ihan "tavallisen ihmisen oloinen", mutta silti rautainen, kokenut ammattilainen. Leikkauksen jälkeisenä iltana päivittelimme monet kerrat iskän kanssa tätä hyvin erilaista, mahtavaa lääkäriä! 

Eilen tikit otettiin pois ja haava on parantunut erinomaisesti. Alma käyttää jalkaansa jo nyt hyvin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ensi viikolla alamme varsinaisen kuntoutuksen pikku hiljaa ja ensi kuussa kaivamme uima-altaan esille. Viime kerrasta viisastuneina uskon kuntoutumisen olevan nyt tehokkaampaa ja tarkoituksen mukaisempaa. 

Alman toipuessa me aloitamme Thelman kanssa agilityn alkeiskurssin. Eilen kävimme kentällä tutustumassa jo etukäteen paikkoihin, ettei tiistaina tarvitse jännittää kuin muita koiria. Otettiin siivekkeiden kiertoja ja puomia ! Yllättäen Thelma ei pelännyt sitä, vaikka niin olisin luullut. Asetellessani kontaktialustaa puomin alastulolle Thelma lähti itsekseen kiipeämään puomia, vaikkei aiemmin ollut käyny koko esteen lähelläkään. Olin niin ylpeä pikkuisestani, varsinkin kun se treenien lopussa meni jo kokonaisen puomin alusta loppuun, tottakai hihnassa. Pysähtyminen alastulolle ei ollut ihan säntillistä. Nyt täytyy ottaa tehotreeniin kotona kosketusalusta, jotta sen siirtäminen puomille olisi helpompaa. Meillä on Joelin ja siskoni miehen, Pekan kanssa tarkoitus väsätä pihallemme muutama hyppy, leveä puomi/matala A ( :) ) ja kepit. Näin saadaan kesällä treenata oikein olan takaa ja pienissä pätkissä alkeiskurssin lisäksi. Alkeiskurssille menemme oikeastaan vain muiden koirien takia, luultavasti opetan vielä oudot esteet aina etukäteen, jolloin ei ole liian montaa jännitysmomenttia yhdelle kertaa.

Pääsiäisenä Thelma sai pissatulehduksen riesakseen. Pitkä päivä mökillä juosten edes taas hangessa oli näemmä liikaa pienelle kooikerhondjelle. Seuraavana päivänä äitini soitti hieman tympääntyneenä minulle ollessani shoppailemassa, että Thelma on jo kolmesti pissannut sisälle ja se on ihan mahdoton ja ja ja niin. Ihmettelin sitä, mutta ajattelin, että äiti ei ole munkkien paistamiseltaan sitä ulkona ehtinyt käyttää. Kotiuduttuani nappasin Thelman kainaloon ja menimme Joelin luokse. Siellä Thelma jatkoi pissailuaan ja huusi, jolloin tajusin kyseessä olevan pissatulehdus. Onneksi sain puhelinreseptillä lääkkeitä ja tilanne oli jo seuraavana päivänä paljon parempi. Nyt on enää korvatulehdus kokematta tällaisistä yleisistä koirien vaivoista, sitä siis odotellessa..

Sain tiistaina ajokortin ja hoksasinkin että voisin nyt lähteä kentälle katselemaan siellä meneillään olevaa koulutusta ihan itsekseni. Totta kai Thelman kanssa, mutta kenenkään ei tarvitse lähteä kuskaamaan ! Niin siistiä :)